~Kaze on niitä tyyppejä, jotka eivät mahdottomassakaan tilanteessa heitä järkeään pois vaan ajattelee pakomahdollisuutta. Nuori ninja, joka ei ole opetellut mitään ninjataitoja, on niin lahjakas siinä, että vaikka siinä olisikin paljon korjattavaa, hän osaa unessaankin potkut ja lyönnit, sun muut.~
Kääntelen päätäni joka suuntaan, mutten liikahda. Puun yläosassa huomaan liikettä, ja tunnistan oravan. Kutsun sen luokseni ja pyydän häneltä, etä tämä kävisi Arberin edessä, ehkä hän luulee sitten oravan olleen asialla. Mielessäni käy mahdollisuus, että jos Arber yhtään tuntee eläimet, hän tietää, että orava nyt ei oksia katko. Pääni yläpuolella on vahvalta näyttävä oksa, joten heilautan itseni siihen. Huh, oksa kestää painoni! Orava on sillä välin juossut maahan ja vipeltänyt sitä pitkin toiseen puuhun. Vaikka Arberin silmästä näkee, että tämän epäluuloisuus on herännyt, hän jatkaa matkaa. Koska pelkoa en tunne, tarkistan, mitä aseita minulla on mukanani. Shuriken, kolme kunaita, sekä piikkisormukseni.
Yhtäkkiä toisesta puusta kuuluu ääniä, oksien narahtelua, sekä pari käpyä tippuu maahan. Arber vaihtaa suuntaa. En odota enää hetkeäkään, vaan kiipeän ylemmäs turvallisempaan paikkaan, sekä asentoon. Harmikseni tästä en enää näe poliiseja. Tunnen silti Roverin katseen, vaikken yhtään tiedä, missä tämä seisoo.Missäköhän Mackie on?
Aurinko ei onnekseni paista, joten tässä hämärässä puistossa, keskellä kerrostalojen, voin helpostikin livahtaa pois. Kiipeän askel askeleelta ihan hiljaa alemmas vaaran kitaan. Pian näen jo ympäristöni tarkemmin, joten seuraan Roveria tarkasti. Kaksi muuta poliisia seuraa tätä, tai siis, nyt Arber on edellä. Rover pysähtyy. Minäkin pysähdyn. Mustat vaatteeni pelastavat minut, sillä Rover kääntää katseensa ja tarkastelee vielä kai viimeisen kerran tätä puuta. Suljen silmäni, ja hengitän hitaasti. Avaan ne, ja Rover on poliiseineen jo melkein kadonnut.
Hyppään kiireesti alas, meikkipussi suussani ja päättäväisyys katseessani, ravaan pois. Välillä vilkaisen taakseni, mutta muten tuijotan eteeni. Poliisiauton ujellus herättää minut siihen, että menin tällä kertaa liiän pitkälle.
